Tervetuloa Iltahämärän majataloon

Kolea syystuuli vihmoo matkamiehen vaatteita. Aurinko on jo melkein kadonnut horisontin taakse. Vain viimeiset säteet valaisevat enää metsän läpi kulkevaa tietä. Tiellä ei näy muita kulkijoita, ei ole näkynyt enää muutamaan tuntiin. Matkamies kietoo viittaansa tiukemmin ympärilleen saadakseen paremmin suojaa tuulelta. Pian valo muuttuisi hämäräksi ja vuodenajasta johtuen nopeasti pimeäksi. Matkamiehelle vakuutettiin metsän toisella laidalla, että hän ehtisi metsän läpi ennen pimeän tuloa. Eikös metsän toisella puolella pitänyt olla majatalokin, jossa hän voisi viettää yönsä?

Hämärän jo laskeuduttua matkamies kuulee viimein elonmerkkejä muista ihmisistä. Jostain edestäpäin kuuluu hevosten ääntelyä. Metsän siimeksen läpi matkamies erottaa hämärässä kirkkaasti loistavien lyhtyjen valon. Lähemmäksi päästyään matkamies huomaa lyhtyjen valaisevan hirsipuisen rakennuksen etupihaa. Rakennus on majataloksi pienehkö mutta asumukseksi suuri. Etuoven yläpuolella olevassa kyltissä lukee "Iltahämärän majatalo". Matkamies avaa etuoven reippaasti. Hän voi jo kuulla sisältä kaikuvan juttelun, laulun ja naurun äänet. Sisältä tulviva valo sokaisee matkamiehen hetkeksi. Hänen nenäänsä leijailevat herkulliset tuoksut, jotka lupaavat niin lämpimän muhennoksen kuin lämmintä juotavaakin. Sisään astuttuaan ja oven suljettuaan matkamiestä tervehtii ensimmäisenä majatalon pyylevä isäntä:

"Tervetuloa Iltahämärän majataloon! Paikkaan, jossa yksinäinenkin kulkija saa turvaa koleudelta, vatsansa täyteen ja pehmeän pedin yöksi. Astu sisään ja kerro tarinasi matkamies, täältä löydät kuulijoita!"

***

Kukapa ei nauttisi kolealla ilmalla takkatulen lämmöstä, kahvi tai kaakao kädessä ja mukavan tarinan ääressä. Tähän tunnelmaan pääsee ilman takkaakin kotoisan nojatuolin ja hyvän kirjan avulla. Alettuani kirjoittamaan ylös päässäni syntyviä tarinoita loin tämän blogin saadakseni paikan, jonne niitä julkaista. Tavoitteenani on julkaista viikoittain ainakin yksi teksti. Tahti saattaa olla fiktiivisten novellien, runojen ja jatkokertomusten osalta liian nopea, joten väliin saattaa luikahtaa silloin tällöin juttuja tosielämästä tai minua kiinnostavista aiheista.

Ensimmäinen tarina on runo ja novelli kombinaatio "Varjot tanssivat öisin", joka syntyi päässäni muutama päivä sitten nukkumaan mennessäni. Tarina syntyi yllättävän helposti ja kirjoittamiseenkin meni vain vajaa päivä. Tarinassa käsitellään varsin rankkojakin aiheita, en kuitenkaan koe tarinaa itse ainakaan masentavaksi. Jokainen voi luoda omat johtopäätöksensä ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Toivottavasti Iltahämärän majatalo on pystyssä vielä syksylläkin, ettei mene otsikko ihan hukkaan.