Murheen kätkemä polku

Pimeys valtaa pikkukaupungin

Kolea ilta puoleensa vetää

Huurteinen hengitys ja routainen maa

Vain valot ikkunoiden

Lämmöstä kertovat

Harvassa ovat kulkijat

Liikkujat yksittäiset

Hiljaisten katujen tyyneys

Askeleet eteenpäin vievät

Päämäärä ohittamaton

Kynttilämeri valaisee pienen kolkan

Viattoman lapsen epäreilu kohtalo

Lyhyeksi jäänyt elämä

Tuska tuntuu syvällä

Kyyneleet silmissä minun pois käveltävä on

Pysähdys ja shokki

Surun murtama yhteisö

Maahan juurtuu lohtua hakien

Tulevaisuutta vaikea nähdä on

Polku eteenpäin on murheen kätkemä

Kukat tuntuvat kuihtuvan

Peruskallio soraksi murenee

Elämän haihtuvat hetket

Kuka meille uudestaan löytäisi

Polun murheen kätkemän

Yön piirittämä tyttö

Kylmä tuuli puhaltaa

Yli usvaisen ja kätketyn maan

Laaksot, suot, kumpareet ja nummet

Aution maan viettelys

Pimeä herättää henget metsämaan

Sulkeutuneet sielut nousevat

Yön piirittämä tyttö

Käy tanssiin entisaikojen

Kirkas kuutamo luo näyttämön

Askeleet, pyörähdykset ja hypyt

Liike liikkeeltä vauhti kiihtyy

Lumoavan kaunis esitys

Tanssi maalaa sävelmää

Värittää hopeisena hohtavan yön

Kepeys keijumainen

Puoleensa vetää sielun jokaisen

Katkeruuden kylvämät otukset

Aistivat lihan elävän

Pitkän paaston päätös

Suupala luokse tullut on

Varjoissa vaanijat

Verenhimoiset lähestyvät

Yön piirittämä tyttö

Jatkaa tanssiaan

Varjojen viimeistelemä näyttämö

Takaa-ajo tulinen

Liike liikkeeltä vauhti kiihtyy

Kauneus ja ketteryys

Tanssi maalaa sävelmää

Värittää hopeisena hohtavan yön

Kepeys keijumainen

Puoleensa vetää sielun jokaisen

Yön piirittämä tyttö

Kutsuu mukaan liittymään

Kansa metsämaan

Käy tanssiin entisaikojen

Syysiloja

Syystuulen havinaa

Kylmän kirpeä odotus

Aika hiljentyä taas on

Rauha kietoo maan

Syystuulen havinaa

Lehtien väriloisto

Sade puhdistaa maan

Elämän kiertokulku

Syystuulen havinaa

Lämmin peitto ja kaakao

Valo väistyy vuoroltaan

Kesä päättynyt on

Nykyajan romantiikkaa

Minä katson kuutamoa

Ja mietin pienessä mielessäin

Noita elämäni palasia

Ajatus jaettava on

#Kuutamo

Hän katsoo kuutamoa

Ja miettii mielessään

Hopeisen kauneuden ikuistus

Kuva jaettava on

#Kuutamo

Yhteensattuma vai kohtalo

Tykkäys ja kommentti

Kerromme tarinaa

Meidän tunnisteemme

#Kuutamo

Me katsomme kuutamoa

Ja mielemme palaavat

Tuohon iltaan satumaiseen

Vuosikymmenet vierineet ovat

#Rakkaus ikuinen

Long time no see!

Hei vaan!

Aikaisemmin ehdin jo kirjoittaa vastaavan postauksen kirjoittamisen pariin palaamisesta, mutta silloin inspiraatio karttoi minua, eikä tekstiä syntynyt kovasta halusta huolimatta.

Eilen kuitenkin kävi hassusti nukkumaan mennessäni (aivan liian myöhään olin menossa). Luovuuspeikko tarrasi minuun kiinni pitkästä aikaa ja synnytti mieleeni kaksi ensimmäistä riviä runoon. Pitihän ne sitten kirjata puhelimeen ylös myöhempää käyttöä varten ja viivästyttää nukkumaan menoa vielä lisää. Sitten syntyi idea koko runolle ja sanat alkoivat löytämään paikkaansa. Sain tekeleeni tyytyväisenä valmiiksi ja olin viimein valmis yöpuulle.

Tai niin ainakin luulin. Seuraava runoidea iski minuun ja pitihän sekin tehdä sitten valmiiksi. Julkaisen seuraavaksi toisen noista runoista. Toinen sijoittuu teemaltaan myöhemmälle vuoteen ja saa odottaa vielä julkaisuaan. Tämä nyt julkaistava runo hämmentää minua vieläkin. Se ei ole ollenkaan sellainen, mitä kuvittelin seuraavaksi luovani. Toivottavasti se herättää myös teissä yhtä paljon ajatuksia kuin minussa.

Iloisia lukuhetkiä!