Hei vaan!
Aikaisemmin ehdin jo kirjoittaa vastaavan postauksen kirjoittamisen pariin palaamisesta, mutta silloin inspiraatio karttoi minua, eikä tekstiä syntynyt kovasta halusta huolimatta.
Eilen kuitenkin kävi hassusti nukkumaan mennessäni (aivan liian myöhään olin menossa). Luovuuspeikko tarrasi minuun kiinni pitkästä aikaa ja synnytti mieleeni kaksi ensimmäistä riviä runoon. Pitihän ne sitten kirjata puhelimeen ylös myöhempää käyttöä varten ja viivästyttää nukkumaan menoa vielä lisää. Sitten syntyi idea koko runolle ja sanat alkoivat löytämään paikkaansa. Sain tekeleeni tyytyväisenä valmiiksi ja olin viimein valmis yöpuulle.
Tai niin ainakin luulin. Seuraava runoidea iski minuun ja pitihän sekin tehdä sitten valmiiksi. Julkaisen seuraavaksi toisen noista runoista. Toinen sijoittuu teemaltaan myöhemmälle vuoteen ja saa odottaa vielä julkaisuaan. Tämä nyt julkaistava runo hämmentää minua vieläkin. Se ei ole ollenkaan sellainen, mitä kuvittelin seuraavaksi luovani. Toivottavasti se herättää myös teissä yhtä paljon ajatuksia kuin minussa.
Iloisia lukuhetkiä!
