Pimeys valtaa
pikkukaupungin
Kolea ilta puoleensa
vetää
Huurteinen hengitys
ja routainen maa
Vain valot
ikkunoiden
Lämmöstä kertovat
Harvassa ovat
kulkijat
Liikkujat
yksittäiset
Hiljaisten katujen
tyyneys
Askeleet eteenpäin
vievät
Päämäärä ohittamaton
Kynttilämeri
valaisee pienen kolkan
Viattoman lapsen
epäreilu kohtalo
Lyhyeksi jäänyt
elämä
Tuska tuntuu syvällä
Kyyneleet silmissä
minun pois käveltävä on
Pysähdys ja shokki
Surun murtama
yhteisö
Maahan juurtuu
lohtua hakien
Tulevaisuutta vaikea
nähdä on
Polku eteenpäin on
murheen kätkemä
Kukat tuntuvat
kuihtuvan
Peruskallio soraksi
murenee
Elämän haihtuvat
hetket
Kuka meille
uudestaan löytäisi
Polun murheen
kätkemän
